Keskustelua palkoista ja palkkojen avoimuudesta – Rakettitieteen palkkamalli

 
rakettitiede_palkkamalli_aleksandr_koltsoff_juha_huttunen.jpg
 
 

Vain harvoissa suomalaisissa yrityksissä puhutaan avoimesti palkoista, sillä palkka on monelle arka asia. Ylen Kova talous -sarjan jutussa (15.1.2018) ohjelmistoyhtiöt Fraktio, Rakettitiede ja Vincit kertovat, miten avoimuus toimii käytännössä.

 

"Tämä malli on perinteistä parempi, sillä kaikki tietävät, miten palkka rakentuu.

Rakettitieteen vanhempi konsultti Aleksandr Koltsoff kertoo Rakettitieteen palkkauksen perustuvan suoraan asiakastyöhön, sillä jokaisen työntekijän palkka on tasan puolet asiakkaalle tehdyn työn laskutuksesta.

31 henkilön konsulttiyrityksessä tuntikirjanpito on avointa yrityksen sisällä, joten siitä pystyy päättelemään, mikä on kollegan ansiotaso. Koltsoff on tyytyväinen tämän tyyppiseen avoimuuteen.

– Olen ollut sekä yrittäjä että palkollinen, ja tämä palkkausjärjestelmä on perinteistä mallia parempi, sillä kaikki tietävät, miten palkka rakentuu, hän sanoo.

Koltsoffilla ei ole huonoja kokemuksia työpaikallaan toteutetusta palkkojen avoimuudesta.

– Heille, jotka ovat eivät ole tehneet töitä yksityisyrittäjänä ja ovat tottuneet perinteiseen palkkamalliin, voi tulla yllätyksenä, että niin paljon on omissa käsissä. Minulle se on vain hyvä asia, hän sanoo."

Palkkamallikysymyksiä ja niihin vastauksia Facebookin syövereistä

Yhden perustajaosakkaistamme Juha Huttusen Facebook-seinällä käytiin Ylen artikkelin jälkeen tuoreeltaan vilkas keskustelu Rakettitieteen palkkamallista. Koska seinä on yksityinen, emme julkaise tässä kysyjien ja kommentoijien nimiä, mutta itse sisällön arvelimme kiinnostavan lukijoita laajemminkin, joten olkaa hyvät:

NN1: Mitä teillä tehdään silloin, kun laskutettavaa työtä ei ole? (siis esim väliaikaiset projektien väliset hetket)

Juha Huttunen (JH): Opiskellaan uutta yleensä. Toki laskutettavaa yleensä aina on, mutta pakko ei ole tehdä jos ei ole itsestä kiva projekti. Firma toki maksaa takuupalkan jos ei olisi laskutettavaa työtä.

NN1: Aivan, tämä takuupalkka oli se mitä hain. Eli ei laskutuksesta voi suoraan päätellä toisen palkkaa.

JH: Voi. Se on 50 % laskutuksesta käytännössä aina.

NN1: OK, mutta se tarkoittaa että myyntitiimi on tehnyt hyvää duunia ja laskutettavaa riittää koko ajan. Hieno homma.

JH: Sitäkin, mutta käytännössä takuupalkalle joutuminen tarkoittaa, että on lähes koko kuun laskuttamatta, mikä on alalla enemmän usein oma valinta kuin mitään muuta. Hommia on jos vaan haluaa tehdä. Palkkamallin tarkoitus on toisaalta maksaa reilusti, mutta toisaalta myös mahdollistaa mahdollisimman iso autonomia työntekijälle hallita omaa ajankäyttöään.

NN1: Tuo on hieno malli, koska siinä oma työ näkyy itsellään heti. Palkollisen ja yrittäjän puolivälissä.

NN2: Tota mä en kyllä ihan ymmärrä, miten on asiantuntijan oma valinta, jos ei oo töitä. Toki paljon voi tehdä asiakaspidon ja lisämyynnin eteen. Jos asiantuntija pystyy taikomaan asiakkaita, miksei laskuta 100 % friikkuna? Jos teillä on aina enemmän tilauksia kuin kavereita, Timo tekee hyvää työtä ja HR:n pitää kattoa peiliin.

JH: Oma valinta on siis haluaako tehdä hommia johonkin projektiin. Myynnin duuni on hoitaa riittävästi vaihtoehtoja, että löytyy kiinnostavaa tekemistä. Yleensä näin onkin lähes aina. Mutta siis asiantuntijaa ei pakoteta projektiin vaan siksi että laskuttaisi, vaan voi valita ettei tee jos ko. projekti ei ole hänelle kiinnostava jostain syystä.

NN2: Ok. Mutta hyvä tilanne sitten teillä, jos projekteja aina vähän yli.

JH: Meillä on firman historiassa käytännössä aina ollut enemmän tilauksia kuin tekijöitä. Rima tekijöille on korkealla, joten näin pitääkin olla.

NN2: Totta ja joo on se arvovalintakin, kuinka paljon hakee kasvua vs turvallisuutta ja kassavirtaa.

JH: Mitä suurimmassa määrin arvovalinta joo. On kasvettu 30–40 % joka vuosi, mikä on ihan ok meille. Kaikki lähtee siitä, millaista porukkaa halutaan töihin. Ei ehkä niinkään turvallisuudesta. Kaikki hyvät palkataan aina ja heti.

NN3: Meillä on ollut ko. palkkamalli jo 15 v.

JH: Ei me todellakaan tätä mallia ole keksitty. Päinvastoin, kopioitiin se aika suoraan Siililtä kun aloitettiin hommat 7 vuotta sitten. Ehkä sellainen henkinen ero meillä on joihinkin toisiin vastaavalla mallilla toimiviin tai toimineisiin (mitä ollaan muilta kuultu) että meillä tavoitteena on maksaa mahdollisimman hyvin ja reilusti sekä mahdollistaa vapaa työajan suunnittelu. Joillain toisilla kuulemma on ollut tavoitteena minimoida firman riskit downtimen osalta. Mutta ei me tosiaan tässä mitään uuden keksijöitä olla vaan sovellettu vaan muiden aiemmin käyttämiä tapoja.

NN3: Pienissä IT firmoissa aika yleinen malli joo. Ja hyvä niin.

NN4: Juha, miten toimitte tilanteissa joissa asiantuntijoidenne apua tarvitaan merkittävässä määrin esim. pitkäkestoiseen myyntikeissiin? Sehän ei suoraan generoi liikevaihtoa, ja usein mukaan tarvittava asiantuntija on kiinni toisessa projektissa? Miten tällöin ratkaistaan ristiriita työntekijän edun (= maksimikorvaus) ja firman pitkävälin edun (= tulevaisuuden kasvu) välillä

JH: Ei oikein ole niin pitkiä myyntikeissejä, että pitäisi valtavia työmääriä asiantuntijoiden panostaa. Se mitä on tarvittu tehdään pääsääntöisesti siksi, että ko. keissi kiinnostaa ja sitä halutaan tekemään. Mutta yleensä kyse on tyyliin parista palaverista. Toki jotain vähän isompiakin tukitarpeita on ollut, mutta silloinkin on toistaiseksi riittänyt se, että heput haluaa päästä tekemään ko. keissiä. Jos olisi isoa myyntitukea kaipaavaa myyntiä niin toki sitten tuohon ei toi malli niin hyvin toimisi.'

NN5: Ehdotetaanko joka lounaan jälkeen kaverille liksankorotusta?

JH:Toi koski varmaan Fraktiota, meillä palkan määrää asiakas käytännössä.

NN2: En oo tätä puolta miettinykään, kuulostaa hyvältä:”Tulotason nostamiseen Koltsoffilla on kaksi vaihtoehtoa. Aloittaa keskustelut tuntihinnan nostamisesta asiakkaan kanssa, jolloin tukena on myös myyntipuolen ihmisiä. Jos on konsultoinut pitkään samaa asiakasta ja työn lisäarvo on noussut, saattaa siitä löytyä perustelu ansiotason nostamiseen. Toinen tapa on kehittää pidemmällä tähtäimellä omaa osaamistaan sellaiseen suuntaan, josta asiakkaat ovat kenties valmiita maksamaan nykyistä enemmän.”

NN6: Kuka teillä päättää tuntihinnat vai annatteko kiinteähintaisia tarjouksia? Mitenkäs mahdolliset takuu-/korjaustyöt, silloin liksa vaan tippuu vähän?

JH: Ei tehdä kiinteähintaisia hommia. Tuntihinnat neuvottelee myynti mutta viimeinen sana on toki asiantuntijalla. Jos ei hinta kelpaa niin tehdään jotain toista hommaa tai opiskellaan uutta. Tällöin jengi voi itse valita, että miten painottaa tuntihintaa, homman kiinnostavuutta ja muita parametreja ja tehdä itselleen mielekkäimmän valinnan.

JH: Tuntihinnalla kun tehdään, niin ei noita takuuhommiakaan erityisesti ole. Jos joku asiakas on tyytymätön suoritukseen jostain syystä, niin politiikka on antaa hyvitys eikä se ole pois tekijältä. Kerran on vissiin näin tehty, kun ketterästi tekeminen tuntityönä ei ollut asiakkaalle ihan niin tuttua kuin kuviteltiin. Myyjän (tuossa tapauksessa allekirjoittaneen) vika, joten firma myös kantaa tappion, ei tekijä.

NN7: Tekijäystävällinen Rakastettu Johtaja!

NN8: Seuraan. Hyvää settiä ja tip of the hat teille!

Kuuntele myös Suoraa puhetta palkkamallien plussista ja miinuksista -podcast, jossa mukana rakettikauppiaamme Iida kertomassa palkkamallien hyvistä puolista ja haasteista.

Lue myös:

Pallomeri vai parempi palkka?

Palkasta ja rahan roolista motivaattorina