Devaaminen ei vaadi munaa

Teknologia-alalla – ja Rakettitieteellä – naiset ovat selkeä vähemmistö. Teknologia on kuitenkin tarkoitettu kaikille, joten kehityksessäkin pitäisi olla mukana laaja kirjo ihmisiä.

Me tiedämme, ettei naisten ja miesten aloja ole (no okei, laskuvarjojääkäreistä vain yksi on nainen). Tiedämme myös, että naiset ovat selkeä vähemmistö softa-alalla. Devaajan koulutuksella, iällä saati sukupuolella ei ole ainakaan meille mitään väliä, kunhan koodi on nättiä ja toimivaa.

Haluammekin rohkaista lisää naisia tekniikan pariin tai jos rahkeet riittävät, jopa Rakettieteelle! Senioridevaaja Minna ja ohjelmointia opiskeleva Peppi kertovat siksi nyt omat tarinansa.

Rakettitieteilijä Minna (#44) kehittää ohjelmistojen koko elinkaaren palveluja.

Peppi on toisen vuoden ohjelmistotuotannon opiskelija.

Girls just wanna code

Minna on melko tuore rakettitieteilijä ja kantaa resurssinumeroa #44. Hän tekee ohjelmistojen koko elinkaaren palveluja eli käytännön tasolla suunnittelee ohjelmistoarkkitehtuureja, koodaa ohjelmistoja, antaa teknisiä neuvoja asiakkaiden bisnes-asiantuntijoille sekä dokumentoi tarpeenmukaisesti ja tekee ajoittain tukitehtäviä, kuten vianselvitystä, jos vaikka akuutteja tulipaloja ilmenee.

Peppi puolestaan työskentelee Rakettitieteellä toimistokoordinaattorina eli tekee kaikkea (mitä muut eivät osaa): hän huolehtii siitä, että Raketin arki rullaa. Pepistä tulee isona tietenkin rakettitieteilijä, sillä hän opiskelee toista vuotta Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa ja suuntautuu ohjelmistotuotantoon.

Peppi on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt hommata itselleen jo kaksi tutkintoa, vaatetusompelijan ja liiketalouden tradenomin, joten uudet opinnot eivät olleet mitenkään itsestäänselvyys.

“Päädyin Rakettitieteelle töihin liiketalouden opintojeni loppuvaiheessa ja seurattuani alaa siltä kuuluisalta näköalapaikalta innostuin itsekin ja totesin, että tässä minäkin voisin olla hyvä. Kävin testaamassa pääsykoetta ja yllätyksekseni pääsin sisään kouluun. Aloitin opintoni tammikuussa 2020, ja tämän kevään jälkeen opintojen puoliväli on ylitetty”, Peppi kertoo.

Minnan ensikosketus ATK:n ihmeisiin tapahtui jo tarhassa, kun sieltä löytyi PC, jolla sai leikkiä. “Teini-ikäisenä sitten tein web-sivuja tutuille HTML4-aikakautena, kun backend oli CGI-skriptejä vastaanottamassa lomaketietoja – ja siitä se puolivahingossa eteni, kun teknologia jaksoi kiehtoa”, hän summaa.

Ennakkoluulot roskikseen

Kaikki nörtit eivät larppaa vampyyreita valvomalla palvelimien ääressä aamukolmeen (äo ja byysat liian korkeel) tai koodaa kellarissa Joltin voimalla. Nörttisterotypioilla vitsailu kuuluu rakettitieteilijöidenkin päivärutiineihin, mutta ihmisten lokerointia emme harrasta.

Minna kertoo oppineensa opiskeluaikana, ettei stereotyyppistä koodaria oikeasti olekaan, kun kaikki mediasta tutut stereotypiat osoittautuivat ennen pitkää vääriksi. “Tähän päivään asti säilynyt ymmärrykseni on, että kaikenlaista väestöä ja alakulttuuria löytyy.”

Pepin ainoa ennakkokäsitys ohjelmoinnista oli, että alalla on vaikea pärjätä, jos ei ole pitkää harrastustaustaa. “Toki harrastuneisuudesta on hyötyä, mutta opintojen edetessä olen todennut, että ilmankin pärjää varsin mainiosti, jos vain kiinnostusta löytyy.”

Entä ennakkoluulot naisia kohtaan?

“Muutama on ihmetellyt, että opiskelenko todella ohjelmointia, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole tullut muuta vastaan”, Peppi sanoo. Hyvä niin! Mites alalla pidempään työskennellyt Minna?

“Jos väittäisin, etten ole törmännyt ennakkoluuloihin, se olisi valehtelua. Kyllä niitä on kohdannut ajan saatossa”, Minna sanoo, “mutta olen ollut onnekas, että omat kokemukseni ennakkoluulojen kohteena olemisesta ovat liki olemattomat.”

Eiköhän siis rutistella ennakkoluulojen rippeetkin pienen pieneksi mytyksi, kiikuteta ne lähimpään roskakoriin ja jatketa eteenpäin!

Mistä aloittaa?

Millaisia neuvoja annatte teknologia-alalle halajaville?

“Kuvaannollisia hopea-luoteja ei ole, kukin on oma yksilönsä ja yritykset vaihtelevat. Ehkä parhaat neuvot ‘nuoremmalle itselleni’ olisi pitää jalat vankasti maassa eikä pelätä pyytää apua. Jalkojen maassa pitämisellä tarkoitan Dunning–Kruger-efektin tiedostamista. Kun oppii riittävästi saamaan aikaan näyttäviä asioita, voi tuntua osaavansa kaiken maailmassa – ja toisaalta kun tämä osoittautuu vääräksi, saattaa tulla tunne, ettei osaakaan yhtään mitään”, Minna sanoo.

Minna kehottaa tutustumaan duunikavereihin ja pyytämään rohkeasti apua: “Tiimiläisillä on tyypillisesti eri vahvuusalueensa tieto-taidoissaan, ja siksi on hyvä tutustua työkavereihin. Ennen pitkää heistä tulee tutumpia ja kommunikaatio tuntuu vähemmän pelottavalta. Toistoja toistoja!”

Jos alan vaihto kiinnostaa, nykyisin on paljon hyviä ilmaisia verkkokursseja ja videoita, joilla pääsee helposti alkuun.

“Aloitin ohjelmointiin tutustumisen Helsingin yliopiston MOOC-kursseilla. Opiskeluvaihtoehtojakin on nykyään useita. Olen itse monimuoto-opiskelija eli työskentelen arkisin, kun taas koulukursseja suoritan iltaisin ja viikonloppuisin. Täyspäiväiseen opiskelijaelämään heittäytyminen ei siis ole ainoa vaihtoehto, vaan tutkinnon voi näppärästi suorittaa myös työn ohessa, mikäli alan vaihto kiinnostaa”, Peppi vinkkaa.

Teknologia on tarkoitettu kaikille

Muihin tekkialoihin verrattuna naisten osuus softa-alalla on kasvanut hieman nopeammin. Tätä ovat auttaneet julkinen keskustelu ja esimerkiksi Ohjelmisto- ja e-business ry:n Mimmit koodaa -ohjelma.

Peppi on huomannut saman: “Sukupuolijakauman tilanne on mielestäni koko ajan tasaantumassa, mutta tämä näkyy vasta opiskelijoiden ja juniorikoodareiden keskuudessa. Omassa opiskeluryhmässäni aloitti esimerkiksi enemmän naisia kuin miehiä.”

IT-ala on silti edelleen yksi sukupuolittuneimmista toimialoista, ja ylipäätään teknologian pariin tarvitaan enemmän osaajia kuin heitä tällä hetkellä on. Suomessa teknologia-alalla työskentelevistä vain noin viidennes on naisia.

Ongelmana ei ole vain se, että osaaminen valuu kuin vesi hanhen selästä vaan myös diversiteetin puute. Viime kädessä teknologian on tarkoitus edistää kaikkien ihmisten hyvinvointia.

“Mitä laajempi kirjo ihmisiä on mukana teknologian kehityksessä, sen laajemmin se myös kykenee ottamaan huomioon erilaisuudet, joita väistämättä käyttäjäkunnassa ilmenee, ja välttämään mahdolliset bisnekselle kohtalokkaat vääristymät”, Minna kiteyttää.

“Monimuotoisuus on mielestäni tärkeä tasa-arvoasia mutta myös työyhteisön suuri voimavara”, Peppi lisää.

Sinustakin voi tulla koko suvun ATK-remonttiraija tai -reiska, olipa sukupuolesi mikä tahansa. Rohkeasti remmiin vain!