Miksi startup (tai protokeissi korporaatin kellarissa) tarvitsee kovia devaajia?
Kuvitellaan lupaavalta vaikuttava idea; ajatus tuotteesta tai palvelusta jolla voisi olla markkinapotentiaalia. Idea konseptoidaan, ja sitten onkin aika siirtyä valmistamaan prototyyppiä.
Koska melkein kaikkeen liittyy tänä päivänä ohjelmistoja, prototyypin valmistamisessa tarvitaan koodaria.
Mutta ei ketä tahansa koodaria. Mieluiten protoilussa ja startupeissa tarvitaan nimenomaan niitä kovimpia devaajia. Miksi?
1. Arkkitehtitaidot. Hyvä kokenut devaaja pystyy suunnittelemaan ja rakentamaan projektin puhtaalta pöydältä, ammentaen omasta tietämyksestään eri toteutustavoista ja siitä mitä tässä tapauksessa olisi järkevintä soveltaa. Käytettävyys- ja bisnesymmärrys ovat tässä suureksi avuksi. Kokemattomampikin devaaja saattaa kirjoittaa aivan kelvollista koodia, mutta hänellä harvoin on valistunutta näkemystä projektin jäsentelystä ja lopullisesta kokonaisuudesta.
2. Soveltamistaito. Parhaat devaajat pystyvät omaksumaan melko pienellä vaivalla uusia teknologioita. Vastaavasti kokemattomampi tai vähemmän kunnianhimoinen koodari saattaa jäädä kiinni niihin teknologioihin jotka osaa, ja pakottaa koko projektin toimimaan vain niillä silloinkin, kun se ei lopputuloksen kannalta olisi järkevää.
3. Teho ja vääntö. “Getting shit done, fast.” (The right shit. Ks. kohta 1.)
4. Itsenäinen toimintakyky. Näkemyksellinen ja luova devaaja ei tarvitse joka käänteessä kädestä pitäjää, vaikka ympäriltä puuttuisivat olemassa oleva infrastruktuuri, prosessit ja kiinteä valikoima teknologioita.
5. Yksilön tuottavuus. Devaajan tuottavuus kulminoituu tuotetun koodin määrään ja laatuun. Määrä per aikayksikkö kertoo tietenkin nopeudesta, ja nopeus on uusia ideoita kehitettäessä tärkeää. Harvalla startupilla tai isommankaan firman kehitysyksiköllä on varaa kehitellä pitkiä aikoja sellaista, mikä ei tuota vielä minkäänlaista tulovirtaa. Toinen yhtä tärkeä asia on laatu. Huonolaatuinen devaaminen tarkoittaa paljon bugeja. Nämä täytyy jonkun (toisen?) korjata, mikä vie lisää aikaa. Niinpä ihanteellisesti startupin ideat koodaa todeksi devaaja, joka pystyy tuottamaan koodia sekä laadukkaasti että nopeasti.
Samaan hengenvetoon ’määrä’-argumentin kanssa täytyy vielä muistaa, että kaikki tekemisen määrä ei aina näy ulospäin koodirivien massana: Päinvastoin taitava devaaja voi lisätä toiminnallisuutta vähentäen samalla koodin määrää. Äärimmillään todella hyvä devaaja voi kirjoittaa vaikkapa vain 3 riviä päivässä, mutta ne ovatkin sitten lopullisia koodirivejä.
6. Kollektiivinen tuottavuus. Oletetaan että startupin tuotetta on koodaamassa kaksi devaajaa. Toinen edustaa koodarien suurta keskiluokkaa, toinen on huipputekijä. Ensiksi mainittu kirjoittaa melko paljon bugeja, joita jälkimmäinen sitten etsii, ihmettelee ja korjaa jos pystyy.
Ensinnäkin bugien korjailemiseen tarvittava aika on suoraan pois sellaisen koodin kirjoittamisesta, joka olisi lähtökohtaisesti tasokkaampaa. Pahimmillaan korjailu vaikuttaa koko projektin tuottavuuteen negatiivisesti: Kova tekijä koodaisi koko projektin tehokkaammin yksin kuin heikomman tekijän kanssa yhdessä.
Toiseksi kysymys on muustakin kuin ajasta: Devaajat ovat asiantuntijoita jotka arvostavat toisia asiantuntijoita. Moni devaaja vahvistaa väitteen, jonka mukaan yksikin heikko koodari muuten tasokkaassa tiimissä nakertaa kaikkien tuottavuutta myös yleisen frustroitumisen kautta.
Näin sekä startupilla että suuryrityksen tuotekehityskellarilla, joilla molemmilla on rajalliset resurssit ja tarve selvittää uuden idean markkinapotentiaali nopeasti, ei ole varaa mätiin omeniin devaajakorissaan.