Devaaminen on käsityöläisammatti
Suutari, räätäli, pikipöksy koodari. Softakehitys on luovaa ongelmanratkaisua, joten kehittäjiä voi verrata käsityöläisiin.
Ohjelmistokehitys on insinöörityötä, joka pohjaa muun muassa matematiikkaan ja kognitiotieteisiin.
Koodikuplan ulkopuolelta katseltuna devaaminen saattaa vaikuttaa vain mekaaniselta suorittamiselta. Vaikka koodirivien takana on kovaa tiedettä, ohjelmistokehitysduunissa tarvitaan tekkipinojen hanskaamisen lisäksi roima annos luovuutta.
Käsityöt syntyvät käden, silmän ja mielen yhteispelinä. Sama pätee devaamiseen: pitää lukea ja kuunnella, suunnitella ja keksiä ratkaisuja – ja kaiken tämän päälle vielä toteuttaa ja saada aikaiseksi.
Siksi kehittäjiä voi verrata vaikkapa kirjansitojiin, koruseppiin, köydenpunojiin ja muihin käsityöläisiin.
Luovaa ongelmanratkaisua
Ainakaan toistaiseksi kristallipallossamme ei näy, että kone pystyisi korvaamaan luovuutta.
Antti-Iivari Kainulainen, rakettitieteilijä #58, pitää vertausta käsityöläisammattiin osuvana:
Antti-Iivari sanoo softakehityksen olevan luovaa ongelmanratkaisua, jossa pitää huomioida myös asiakkaan asiakas.
“Esimerkiksi puuartesaani hallitsee perinteiset käsityötekniikat ja -työkalut sekä puusepän koneet. Lisäksi hänen pitää käyttää suunnittelussa luovuutta ja osata visualisoida mielessään lopputuloksen ja siihen johtavat työvaiheet, aivan kuten ohjelmoijankin. Jokainen osaa porata puuhun reiän, mutta puuartesaani osaa tehdä puusta uniikin tuolin.”
Koska softakehitys on tiimityötä, saattavat luovuutta rajoittaa normit ja pahimmassa tapauksessa “näin on ennenkin tehty” -mentaliteetti.
“Olemme onnekkaassa asemassa siinä, että asiakkaamme antavat vapautta ratkaisujen ja työtapojen osalta eli keskitytään enemmän tuloksiin kuin mikromanagerointiin. Tämä perustuu luottamukseen: kehittäjien näkemyksiä kysytään ja niille annetaan arvoa”, Raketin varakommodori Marko Saaresto sanoo.
“Vaikka välillä tässäkin työssä on mekaanisia tehtäviä, on meillä vapaus luoda jotain uutta. Juuri tuo Markon mainitsema luottamus lisää vapautta”, Antti-Iivari lisää.
Ja luovuus on ehtona kaikelle uudistumiskyvylle. Myös vanhojen järjestelmien sorkkiminen vaatii ajattelun elastisuutta.
Tee ite parempi (työkalu)
Pertun mukaan kehittäjällä tulee olla rautaista teknistä osaamista, olisihan sulaa hulluutta keksiä pyörä joka päivä uudestaan.
Työn lopputulos riippuu siis hyvin paljon tekijän taidoista ja työtavoista. Seppä – toppasipa hän satuloita tai takoi sormuksia – valikoi itselleen mieluisimmat välineet, jotta lopputulos on parempi ja homma sujuisi sutjakammin. Kehittäjätkin ovat tehokkaampia, kun he saavat itse valita työkalunsa.
“Devaaminen vertautuu käsityöläisammatteihin ja luovaan kontekstiin myös siinä mielessä, että mekin teemme itse omia työkaluja”, täsmentää Perttu Keskinen, rakettitieteilijä #43.
Työkalujen tekemisestä lähtien pitää osata myös ajatella, mitä ollaan tekemässä. Kokeneissa kehittäjissä tosin on se etu, että he koskevat koneeseen sitten, kun ajattelutyö on valmista.
Mestari vai kisälli?
Käsityöläisyydestä puhuttaessa pulpahtaa väistämättä mieleen mestarit ja oppilaat. Rakettitieteilijät vievät omaa osaamistaan asiakkaalle, mutta aika ajoin hekin sujauttavat jalkaansa opetuslasten sandaalit.
Raketin varakommodori Marko pitää uuden oppimista konsulttihommien suolana – eikä hän viittaa sillä verenpaineen nousemiseen.
“Olin ennen tuotetalossa asemassa, jossa minulta tultiin kysymään asioita. Konsulttina uusi asiakkuus tarkoittaa aina uutta ympäristöä ja tiimiä, ehkä uusia teknologioitakin. Tämä on opettanut näkemään työn paremmin myös uuden tulokaan silmin”, Antti-Iivari sanoo.
Pertulla on samanlaisia kokemuksia: “Tuotetalon kehittäjästä konsultiksi vaihtaminen on tuonut mukanaan mielenkiintoisen muutoksen roolien muuttumisessa. Vaikka hommia tekisi C++:lla koko ajan, on vissi ero siinä, tekeekö softaa urheilukelloon vai taajuusmuuttajaan.”
Uuden oppiminen on konsulttihommien suola ja sokeri myös Markon mielestä: “Jokainen asiakkuus on uusi työmaa, jota eivät rajoita ‘firman alustat’ tai tuoteportfolio. Olen saanut perehtyä uusiin teknologioihin ja työkaluihin – ja myös työtapoihin. Innostavimmat keikat ovat haasteneet luomaan uutta jollakin minulle uudella paradigmalla.”
Nimeni historian kirjoissa pian on
Kehittäjää ei kuitenkaan voi suoraan verrata mellereihin tai morrisoneihin.
“Pitää olla rautainen tekninen osaaminen, koska olisi hulluutta keksiä koko ajan pyörä uudestaan. Devaaja ei ole taiteilija vaan ennemmin juuri käsityöläinen. Kuvanveistäjän pronssipatsas voi olla lähes mitä vain, ja se tehdään esteettisyys edellä. Seppä sen sijaan takoo portin, joka paitsi näyttää hyvältä myös palvelee käyttäjää”, Perttu toteaa.
Antti-Iivari on samoilla linjoilla: “Pelkällä puhtaalla tekkiosaamisella saa ruman mutta ehkä käytännöllisen betonielementtilaatikon, kun taas taiteellisella otteella syntyy näyttävä hometalo. Juju onkin siinä, miten saadaan talo, joka on teknisesti hyvä ja siellä on kivaa asua eli sama juttu kuin softaa tehdessä: pitää myös miettiä, miten tuotetta tai palvelua käytetään ja kuka sitä käyttää.”
Jokainen ratkaisu ei saa olla erilainen vain puumerkin jättämisen nimissä tai trenditeknologioilla ratsastamisen halusta. Palo luovuuteen saattaa joskus purkautua vaikeaselkoisina koodiriveinä, jotka päätyvät legacylaariin. Muille tuttujen ratkaisujen käyttäminen jättää seuraaville kehittäjille koodin, jonka varaan on ilo rakentaa vuosien päästäkin.
Ripotellaan siis luovuus tarpeen mukaan oikeisiin paikkoihin.
Kiikarissa kiinnostavat hommat, osaavat kollegat ja kova palkka?
Lue lisää!
Lue myös:
Rakettitieteilijöiden 10 käskyä laadukkaan kooditulevaisuuden puolesta